Ei voi mitään, taas se tulee, joulu nimittäin, vaikka en kyllä sitä uskoisi ellen kalenterista katsoisi. Niin se vaan on, että vaikka täkäläiset ovat mestareita joulukoristelun ja -tunnelman luomisessa niin ei vaan iske meikäläiseen. Ikinä emme ole polttaneet näin vähää kynttilöitä ennen joulua. Jouluvalot, jotka normaalisti ihastuttavat minua pääsiäiseen asti näyttävät lähinnä naurettavilta koivunrungossa (meillä on puolikas pihakoivu). En tiedä mikä on syynä, mutta veikkaan yksinkertaisesti lumen puutetta. Tosin ei sitä taida olla Helsingissäkään luvassa ennen aattoa, toivottavasti sen jälkeen ennen loppiaista kuitenkin!

Lapsilla koulut vetelevät viimeisiään. Playgroup lopetti jo ja koulussa on enää jäljellä pari puolikasta päivää. Sitten pari riemukasta kotipäivää ja matkaan mars kohti Joulupukin kotimaata.

Joulun on kuitenkin huomannut ainakin joulukorteista. Suurin osa tosin on lasten saamia, täällä kun on tapana ilmeisesti että lapset lähettävät toisilleen kortteja. Hyödynsin koululaisen innokkuuden ja hän väsäsi itse kortteja. Ihan kivoja tuli, vaikka valmentaja ei saakaan suorituksestaan "Best Mum of the year" palkintoa "Mitä sä nyt tuollalailla sotkit" "tee nyt vaan niin kuin minä sanon" "onko tuo nyt sitten siistististi tehty" Onneksi en onnistunut kaikkea intoa tappamaan ja saimme puristettua 20 joulukorttia, tosin osa kaupansellaisia. Lisäksi mukaan kuoriin askarreltiin tonttuja ja joulupukkeja, niissä jouduin myöntämään lasten kyvyt rajalliseksi ja tein itse, koska halusin päästä eroon jo vuosi sitten ostamastani Panduron "TSI-tonttusi" askartelupaketista. Tekisi mieleni olla kärpäsenä katossa kuulemassa minkälaisen vastaanoton itse tehdyt kortit saavat. Minusta vaan on kivempaa niin, kuin saada kortteja jotka ovat jopa äidin lapsensa puolesta allekirjoittamia... tekee mieleni kysellä kukakohan ja kenelle näitä kortteja lähettelee?

Oma "korttisavotta" on voiton puolella. Tosin emme lähetä varsinaisia kortteja vaan joulukirjeen spostilla ja säästyneet rahat pistämme hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna ostin vuohilauman Zimbabween . Kirje on kirjoitettu ja odottaa loppuviikon lähetystä.

Joululahjat alkavat olla pulkassa. Miehistön jäsenet saavat ainoastaan kimppalahjan, jota emme kuljeta suomeen sattuneesta syystä. Kummilasten lahjat ovat jo pitkin syksyä kulkeutuneet matkalaukuissa kohti vastaanottajiaan. Pientä säätämistä vaativat vielä sukulaisten lahjat. Toisillemme emme perinteisesti osta mitään, tai voihan sitä sanoa, että eiköhän tänä vuonna ole ostettu ihan tarpeeksi iso lahja, ja sitä sitten maksetaan seuraavat n. vuotta.