Tänään oli Jonskulla ensimmäinen kokonainen päivä uudessa päiväkodissa. Ensimmäiset kolme puolikasta päivää olivat sujuneet mallikkaasti alkujännityksen hälvettyä. Nyt sitten lähinnä äitiä jännitti kuinka pikkuinen pärjää kokonaisen päivän. Tosin eniten jännitti miten tädit saavat mussukan lepäämään, kaikki muut kun siinä alle 3v ryhmässä nukkuvat.

Turha pelko, Jonsku oli kiltisti lepäillyt, mutta ei toki nukahtanut. Toivottavasti jatkuu samaan malliin. On tainut pojalla jo olla vähän tylsää kotona niinä päivinä kun isoveli on ollut päiväkodissa.

Hyvä että viihtyy isommassakin porukassa, isompi muutos on edessä ja vielä "väärällä" kielellä. Tosin en nyt tiedä kuinka koulumaista "opetus" voi olla alle 4v lapsille, vaikk preschool onkin kyseessä.

Meidän viimeinen vauvakin alkaa olla jo muuta kuin vauva, ainakin jos sitä mitataan imetyksellä. Viimeisiä kertoja viedään näinä päivinä. Alkoi tuntua jo siltä että maitolajiketta voidaan muuttaa vaikka vielä 1v pyykki vasta häämöttää parin viikon päässä. Liikkumismuodon perusteella taas täys kannettava hän kuitenkin on. Tosin tänään selvästi yritti jo armeijan tyyliin ryömiä entisen vetämistyylin sijasta ja nosteli itseään konttausasentoon ihan toiseen malliin. Ehkäpä sittenkin ennen juhannusta loppuu tämä kantamisen aika!

Matsku puolestaan on armoitettu selittäjä ja neuvottelija. Miten me tuollainen ollaan kasvatettu? No, hyvähän se on, että tiedustelee asian laidat perusteellisesti. Mielenkiintoista on miten kauan hän jaksaa koota ja purkaa joululahjoiksi saamiaan paloasemaa ja sen tilpehööriä. Tällä viikolla on tainnut mennä kaksi kertaa jo kokoon ja pakettiin.